Puujousi – TirBow on pieni, yhden henkilön harrastuspohjalta toimiva yritys. 

Jouset ovat aina kiinnostaneet minua. Muistan, kuinka äitini vei minut noin kymmenvuotiaana jousiammuntakurssille. Se kuitenkin peruuntui jostakin syystä. Kurssilla olisi ammuttu moderneilla vastakaarijousilla, joten saattoi olla ihan hyväkin, että kurssi peruuntui…

Ensimmäinen kosketus jousiin tapahtui kuitenkin jo paljon aiemmin. Pikkupoikana tein itse jonkinlaisia jousia katajan oksista. Ne olivat sormenpaksuisia, noin 50 senttimetriä pitkiä ja niissä oli kuminauhajänne. Malli oli kopioitu luultavasti Aku Ankasta. Tärkeintä oli, että minulla oli kaari, jolla pystyi ampumaan jonkinlaista nuolta edes muutaman metrin.

Vakavammin innostuin puujousista luettuani Ernest Thompson Setonin kirjan Kaksi partiopoikaa vuodelta 1917. Kirjassa päähenkilöt Jan ja Sam päättivät veistää itselleen kunnollisen intiaanijousen. Kirjassa käytiin läpi kaikki työvaiheet materiaalin valinnasta alkaen. Halusin tietenkin tehdä itse tehdä hyvä jousen mutta olin hieman pettynyt, koska en löytänyt mistään marjakuusta, osage orangea tai hikkoria, joista ”oikean” jousen olisi voinut tehdä. Kirja oli kuitenkin tärkeä alkusysäys kohti puujousten maailmaa.

Ensimmäisen oikean puujousen tein kaupallisesta saarnilankusta vuonna 2000. Sen jälkeen puujousiharrastus on suorastaan levinnyt käsiin. Valmiita jousia ja puolivalmiita aihioita löytyy ympäri kotoa, niin komeroista, kirjahyllyn päältä kuin sängyn altakin. Jousipuuta riittää polttopuuksi ja vielä perikunnankin riesaksi. Jos vapaa-ajallani en tee jousia, niin ammun niillä. Ja toisinpäin.

Ensimmäisen kilpailuni ammuin vuonna 2007 Turun Kuralassa. Kilpailu oli perinteinen American round, joka järjestettiin silloin ensimmäistä kertaa Suomessa alkuperäisessä muodossa ja säännöin. En ollut ampunut kertaakaan vielä 30 jaardia pitempiä matkoja – American Roundissa ammuntamatkat olivat 60, 50 ja 40 jaardia.  Kaikesta huolimatta kilpailu meni oikein hienosti, sijoituin peräti toiseksi. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa voitto tuli tosin vasta vuonna 2012.

American Roundin jälkeen olen osallistunut lukuisiin erilaisiin perinneammuntakilpailuihin, IFAA-liiton kilpailuihin ja WA-liiton kilpailuihin. IFAA-liiton SM-kilpailuissa sijoitukseni ovat olleet välillä 1–5. IFAA-liiton sisäammunnan EM-kilpailu Pärnussa vuonna 2012 oli hieno kokemus. Sijoituin siellä Historical Bow -luokassa neljänneksi. Tuosta kilpailusta jäi arvokas mutta hieman kitkerä muisto jousiammuntakilpailun luonteesta. Ennen viimeistä nuolisarjaa olin toisena. Viimeinen ampumani sarja olikin sitten huonoin sarjani koko kilpailussa ja se pudotti sijoitukseni neljänneksi. Seuraava suuri kilpailu oli IFAA-liiton sisäammunnan MM-kilpailu Pärnussa, joka meni löperösti taulukauhun takia. Mutta onneksi puujousilla ammunta on mukavaa, vapaata nautiskelua, ilman menestymisen pakkoa.

Jousia olen tehnyt pitkälti toistasataa, niin yksipuisia ja laminaatteja ja jännejousiakin. Olen tehnyt primitiivisiä jousia historiallisen esikuvan mukaan, tavallisia käyttöjousia, modernin kaltaisia luonnonmateriaalijousia, oikeastaan kaikkea mahdollista. Jousien suhteen pyrin aina mahdollisimman hyvään lopputulokseen niin jousen esteettisyyden, ammuttavuuden kuin suorituskyvynkin kannalta.